1959

Troy Reed: Inventor's design consumes no fuel, emits no fumes

Inventor's design consumes no fuel, emits no fumes

By Bud Kenny

Free Press, Little Rock, AR

April 14-27, 1994

Devices that have truly improved the human condition - such as electricity, the telephone and the airplane - were created by people who passionately believe their inventions would make the world a better place to live. Troy Reed of Tulsa, Oklahoma is such a person.

Reed has invented and patented a motor that consumes no fuel and emits no fumes.

Toby Grotz, Patrick G. Bailey: Nikola Tesla, Walter Russell, Hans Coler

Return to INE Main Page

 


"A Critical Review of the Available Information Regarding Claims of
Zero-Point Energy, Free-Energy, and Over-Unity Experiments and Devices"

Patrick G. Bailey
P.O. Box 201
Los Altos, CA 94023-0201

Toby Grotz
760 Prairie Avenue
Craig, CO 81625-1346

 

Abstract

Google: Walter Russell, Periodic Table of Elements and Transmutation

There are many different periodic tables of elements. The most famous one is the Mendeleev Periodic Chart of Elements. However, Walter Russell also suggested a periodic chart of elements, so did Sir. William Crookes. Whilst not much progress has been made in combining all three together (and the recently discovered Walter Schauberger chart), there is definitely something of worth in combining them all together, in order to emerge with better knowledge of the Platonic Solids and how sacred geometry ties in with this whole process.

Infinite Energy: Stephan Riess: Earth-generated Water: a Potential Solution - Rare Article by Morad Eghbal

the reason this article is here, and the other Stephan Riess articles are here, is because there is a urgent need for water worldwide. if any of the authors of these articles find this, please get in touch, i am not posting this material to circumvent copyright, i am crediting and trying to achieve more knowledge of Stephan Riess worldwide. this is a panic knee-jerk reaction. where has the Riess Institute disappeared? did Morad Eghbal travel to Australia in 2005-2006? where is the data on it? where are european Riess-drilled mines? who is developing this?

Keskustelu Rouva Ingeborg Schaubergerin kanssa

Rouva Schauberger on Walterin, Viktor Schaubergerin pojan, leski. Hän asuu yhä perheen kodissa Bad Ischlissä, pohjoisessa Itävallassa. Jokaisella tapaamiskerrallamme hänellä oli päällään perinteiset itävaltalaiset vaatteet, hyvin istuva räätälöity jakku ja dirndl-hame. Vaikka hän on alle 150 senttiä pitkä, hänellä on vaikuttava ilmestys ja hän on hyvin älykäs. Hän puhuu jonkin verran englantia, paremmin kuin minä saksaa, joten keskustelumme käytiin enimmäkseen englanniksi. Hänellä oli kuitenkin huolenaiheenaan se, ettei hän osaisi ilmaista itseään hyvin käyttämällä englantia, joten seurassamme oli tapaamisillamme myös tulkki. Keskustelumme aikaan hän oli 89-vuotias.

Kiitos että suostuit puhumaan minulle muistikuvistasi Viktor Schaubergeristä.

- Goethe puhui todellisuuden ja runouden erosta. Suuri runo voi kummuta todellisuuden pienestä siemenkodasta, ytimestä. Haluan kertoa todellisesta Viktor Schaubergeristä sellaisena kuin minä hänet tunsin. Nykyään ei ole enää monta ihmistä elossa jotka tunsivat oikean Viktor Schaubergerin.

- Tunsin Viktorin vain lyhyen ajan, vuodesta 1952 siihen saakka kunnes hän kuoli vuonna 1958. En viettänyt paljoakaan aikaa Viktorin kanssa. Walter ja minä asuimme Bad Ischlissa, hän asui Linzissä.

- Hän oli yksi merkittävimpiä 1900-luvulla eläneitä ihmisiä. Mutta siihen aikaan kun opin tuntemaan hänet, hän oli hyvin pettynyt moniin asioihin. Mikään ei muuttunut hänen elämänsä aikana;. hänen ideansa kiehtoivat monia, mutta harvat ihmiset pystyivät toteuttamaan ne käytännössä.

Schauberger-perheellä on pitkä traditio työskentelystä metsissä. Tekeekö kukaan perheen jäsenistä enää työtä metsien parissa?

- Viktor oli viimeinen. Hän oli varttunut Linzin pohjoisosassa, alueella joka on alkuperäistä metsää vielä nytkin. Tämä on harvinaista Itävallassa näinä päivinä. Hän oli sotilaana neljä vuotta ensimmäisessä maailmansodassa. Hän taisteli Venäjällä, Italiassa, Serbiassa ja Ranskassa, ja haavoittui. Sodan jälkeen hän työskenteli luonnonvaraisissa metsissä vuoteen 1924, sen jälkeen hänen uransa metsänhoitajana päättyi. Tämän jälkeen hän rakensi tukki-kouruja (log-flume) (hänen ensimmäinen keksintönsä, joka toi hänet laajemman yleisön tietoisuuteen), hänet kutsuttiin työskentelemään Wieniin. Hän oli viimeinen perheestään joka työskenteli metsissä. Nykyään kukaan ei tee sellaista työtä. Enää ei metsästetä ja kukaan ei myöskään työskentele enää luonnonvaraisissa metsissä.

Mistä Walter ja Viktor puhuivat?

Walter sanoi "Auta luontoa, auta puita. Meillä on pakko olla paljon enemmän puita, enemmän metsiä. Metsien ensimmäisenä tehtävänä on tuottaa vettä. Mitä me voimme tehdä luonnon hyväksi, mitä me voimme tehdä puiden hyväksi, ja mitä voimme tehdä puustolle ja vedelle kokonaisuutena?" Tästä hän aina puhui.

Tämä oli merkittävän teollisuuskasvunaikaa, niin kutsuttua saksalaisen sodanjälkeisen talousihmeen aikaa. Kaiken piti olla suurempaa ja parempaa. Viktor ja Walter olivat sitä mieltä, ettei suurempi ja parempi ole aina hyvästä. He sanoivat, että meidän pitää katsoa sinne, mihin asiat keskittyvät, mikä on olennaisinta, mikä on tärkeintä kaikelle elämälle. Viktorille ja Walterille tämä oli tärkein asia. Kuinka he pystyisivät saamaan tämän idean viestitettyä niin, että ihmiset pystyisivät ymmärtämään sen.

Jane Cobbald: Conversation with Frau Ingeborg Schauberger

http://www.implementations.co.uk/ the original is here

Walter said help "Nature, help the trees. We have to have many more trees, more woodland. The first task for the woodland is to bring the water into existence."

Frau Schauberger is the widow of Walter, Viktor Schauberger’s son. She still lives in the family home in Bad Ischl, upper Austria. Each time I saw her she was wearing the traditional Austrian clothes, the close fitting tailored jacket and a dirndl skirt. Although she is less than five feet tall, she has a powerful presence and shows a sharp intelligence. She speaks some English, more than my German, so our conversation was mainly in English. She was concerned that she would not be able to express herself well in English, so at each meeting we had an interpreter sitting with us. At the time of our conversation, she was 89 years old.

 

 

 

 

 

Syndicate content